Sisäinen hamstraajani on herännyt. Viime aikoina olen kollannut ahkerasti kirpputoreja. Eilen löysin upean merkkilaukun ja tänään ostettiin keinutuoli. Eikä ihan mikä tahansa tuoli, vaan tanskalaista laatutyötä 50-luvulta ja juuri sopiva pieneen tilaan. Ei, en ole kokemassa ennen aikaista vanhuutta, vaikka kalkkitabletteja popsinkin osteoporoosin ennaltaehkäisyyn. Tuoli ei ole perinteinen mummokeinu, vaan hieman hienostuneempi yksilö. Tosin näin iltasella mieleeni hiipi kaikki kauhuleffat joissa kiikkustuoli heijailee itsekseen. Saa nähdä uskallanko öiselle pissireissulleni enää. Tein myös mielenkiintoisen löydön mieheni silmästä. Yhtenä iltana sydämenmallinen verisuoni sykki sieltä minulle. Laitan kuvan oheen. Tämänkertainen kirjoitteluni saa minut vaikuttamaan jollain tapaa oudolta, mutta uskon että blogiani lukevat vain minut tuntevat ihmiset, joten ymmärrätte luultavasti. Kertokaa jos alkaa vaikuttaa huolestuttavalta =).