seitsemännen portaan pohtija

Syvempi ymmärrys.

2008-07-26T23:22:00+03:00

Totuus ei enää löydy kaurapuurosta. Dove kosteusvoidepönkän kyljestä luettua: "Ihonhoidossa jokainen päivä on tärkeä". Koin hetkellisen syyllisyyden piston lavuaarin edessä, purkin kylkeä tavatessani. Vuosia olen laiminlyönyt ihonhoitoani, kostautuukohan se minulle näärännäppyinä ja aikuisiän aknella. Miksei kukaan kertonut minulle aikaisemmin? Olisin toki hauduttanut poskipäitäni ruusunlehdillä ja sivellyt hunajaa ja tietenkin Dove kosteusvoidetta iholleni, ja litrakaupalla tietenkin. Nyt täytyy vain ymmärtää että vaalimalla heleää orvaskettäni voin saavuttaa paljon. Loistavaa markkinointia keskimääräistä suurempaa syyllisyyttä kaikesta tuntevalle, siis vaikkapa minulle.

Löytöjä

2008-05-13T21:41:00+03:00

Sisäinen hamstraajani on herännyt. Viime aikoina olen kollannut ahkerasti kirpputoreja. Eilen löysin upean merkkilaukun ja tänään ostettiin keinutuoli. Eikä ihan mikä tahansa tuoli, vaan tanskalaista laatutyötä 50-luvulta ja juuri sopiva pieneen tilaan. Ei, en ole kokemassa ennen aikaista vanhuutta, vaikka kalkkitabletteja popsinkin osteoporoosin ennaltaehkäisyyn. Tuoli ei ole perinteinen mummokeinu, vaan hieman hienostuneempi yksilö. Tosin näin iltasella mieleeni hiipi kaikki kauhuleffat joissa kiikkustuoli heijailee itsekseen. Saa nähdä uskallanko öiselle pissireissulleni enää. Tein myös mielenkiintoisen löydön mieheni silmästä. Yhtenä iltana sydämenmallinen verisuoni sykki sieltä minulle. Laitan kuvan oheen. Tämänkertainen kirjoitteluni saa minut vaikuttamaan jollain tapaa oudolta, mutta uskon että blogiani lukevat vain minut tuntevat ihmiset, joten ymmärrätte luultavasti. Kertokaa jos alkaa vaikuttaa huolestuttavalta =).

Kevättä rinnuksilla!

2008-04-03T15:12:00+03:00

On taas edellisestä kirjoittelusta aikaa kulunut. Valon saapuminen on vain saanut duracell-toimintoni aktivoitua. Lopettelin juuri ikkunanpesua, jota on viimeeksi tullut harjoitettua n. 10 vuotta sitten. Töissä käyn ja kouluhommia painan tehokkaasti. Joka päivä yritän liikkuakin. Kesäksi olisi kiva mahtua vanhoihin kesäpöksyihin, nimittäin mistään ei saa enää samanlaisia. Jokanaisen nikisikirjasta vuodelta 1952 löysin onneksi seuraavanlaisen vinkin: "Ennen kuin housujen takamuksiin ilmestyy reikä, voi ne (housujen takamukset siis) vahvistaa ompelemalla ristiin rastiin housujen värisellä langalla". Varteenotettava vinkki on myös valkoisten nahkakenkien pesu kirnupiimällä. Kyllä ennen osattiin. Mutta, palatakseni kesähousuprojektiini, olen ottanut tavaksi syödä vasemmalla kädellä. Ruoka tulee kunnolla pureskeltua, eikä sitä tule lapottua suuhun samalla tahdilla. Voi jopa nauttia mausta. Tosin kirjoituksen otsikko kertoo sen mihin se lusikallinen monesti päätyy.

Ratkaisuja.

2008-03-08T22:26:00+02:00

Tätä nykyä heräilen aikaisin, sillä olen hankkiutunut opiskelun ohella myös töihin. Parvekkeella aamuhenkosia vedellessäni, olen monena aamuna laittanut merkille suuren trafiikin roskakatoksessamme. Joka aamu ainakin kolme miestä kantaa roskanyssäköitä laatikkoon ennen auton ikkunoiden raaputusta. Hienosti ovat naiset delegoineet tämän meidänkin perheessämme kiistaa aiheuttavan roskien viennin miehille. Täytyypä itsekin laittaa iltasella roskapussi yöksi ulko-oven pieleen haisemaan, eiköhän mies sen aamulla vie, hajuaistihan on aamulla herkkä.

Ongelmanamme on pitkään ollut huonekalujen hankinta. Ei raaski, ei löydy sopivaa tai sitten ei osaa tehdä päätöksiä. Nyt tämäkin asia on korjattu. Appivanhemmat päättivät vaihtaa asuntoa pienempään ja olemme saaneet mukavasti täydennystä sisustukseen. En ole pannut pahakseni antiikkilipaston saapumista eteiseemme, enkä Afrikasta tuodun rummun sijoittamista olohuoneeseemme. Täytyy odotella, jos vaikka haluaisivat vaihtaa autonsa vanhempaan =).

Blääh.

2008-02-25T16:45:00+02:00

Tänään alkoi työharjoittelu. Sain hyväksiluettua sen 4 viikon osalta, mutta tämä viikko (hiihtolomaviikkoni, muuten) täytyy suorittaa. Jotta motivoituisin tulevaan ammattiini, niin leikin tänään 3 tuntia legoilla, syötin banaania vuoden ikäiselle (puolet paidalle) ja kävin kaupassa mummolle. Ah ja voih! Alkaa tulla tyhmä olo. Ei sillä, arvokasta työtä tunsin tehneeni, mutta mitään en kyllä oppinut. Kotimatkalla sitten taas mietin tyhmiä valintojani ja ohut alapilvi hiipi tajuntaan. Loppuilta menee sitten pähkäillessä itsesäälin ja syytösten kera. Ehkä hieman suklaatakin tarvitaan. Juu, olen lannistuvaa tyyppiä.

Iiiik.

2008-02-20T15:24:00+02:00

Huomenna hammaslääkäriin! Onhan sitä jo puoli vuotta odotettukin, ja luulenpa että tässä ajassa on ylähampaat jo pikaisen ensiavun tarpeessa. Ainakin kaksi reikää on havaittavissa. Koskaan en ole tuntenut mitään karmeaa kipua tai traumaattisia kokemuksia hoidossa käydessäni, mutta jostain syystä edellinen yö menee aina pyöriessä. Viimeeksi sanottiin että kiilteeni on niin kovaa että reikiä pääsee syntymään ja ne on vaikeammin havaittavissa ja lisäksi leukaluuni ovat löysät. Yleensä hoidon päätteeksi yritämmekin hammaslääkärin kanssa taistella suuta kiinni leukaluiden lukkiutuessa. Hammmaslääkärikäynneistä puhuminen on muuten aika yleinen small talkin aihe, joten kai niitä ongelmia muillakin on. Ja jos niitä on muillakin niin eihän tässä sitten mitään, kummasti lohduttaa.

Namnam.

2008-02-15T23:49:00+02:00

Tauti on selätetty (koputan puuta). Kyllä se voimat veikin, mutta viikon makoilu antoi ehkä uutta virtaakin. Tänään puraisi jauhokärpänen. Mieheni toivomuksesta kaivoin netistä mokkapalojen ohjeen. Sitten vain kauppaan, oli parempi olla laskematta lopullista hintaa tuotokselle sillä kaapista ei löytynyt edes perusleivontatarvikkeita. Kaupasta oli tomusokeri loppu joten piti käydä vielä toisessakin. Ja sitten leipomaan. Ajatuksissani sitten laiton sokerit jauhon sekaan, vaikka kananmunien kanssahan ne piti vatkata. Otin sitten uusiksi, ensimmäiset kuiva-aineseokset roskikseen. Voita laittelin vapaalla kädellä reilummin mikä osoittautuikin pohjan kuohkeuden kannalta hyväksi ratkaisuksi. Tuotos onnistui muutenkin ja voinkin suositella kyseistä ohjetta muillekin. Kofeiinin määrä leipomuksessa asettaa kyllä rajoitukset omalla kohdallani sen nauttimiselle, ellei halua hyppiä seinille. Ohje löytyy täältä: http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/888/Mokkapalat

Peiton alla ajateltua.

2008-02-07T16:58:00+02:00

Antibioottikuurihan tästä sitten muodostui, keuhkoputkentulehdus jyllää. Alkaa seinät kaatua päälle. Jalat on maitohapoilla jo jääkaapilla käynnin jälkeen, tosin eipä ole kaapilla paljon tarvinnut vierailla ruokahalun kadottua jo päiviä sitten. Lääkäri sanoi että taudit tahtoo nyt jyllätä pitkään leudon talven takia. Nyt se ilmastonmuutos sitten konkretisoitui omalla kohdallani. Pyhiä lupauksia tulee tehtyä tässä kunnossa. Lopetan tupakanpolton, syön terveellisemmin, nautin paljon vitamiineja ja valkosipulia ja liikun enemmän. Jos siten vaikka pysyisi terveempänä. Nikotiinituotteita kokeilin eilen, imeskelytabletti maistui aivan karmealta. Täytyy kokeilla laastareita.

Dedä dukossa.

2008-02-04T17:19:00+02:00

Snif..karmea flunssa päällä. Tänään alkoi onneksi jo nenä vuotamaan, helpottaa oloa. Tällainen olo aina palauttaa maan pinnalle. Voimattomuus, kipu ja heikkous vievät viimeisetkin luulot omasta kaikkivoipaisuudesta, ainakin hetkellisesti. Tällaiseltako tuntuu olla vanha tai pitkäaikaissairas? Jokainen päivä ajatukset keskittyvät kipuun ja odotukseen paremmasta huomisesta. Ihan tervettä joskus miettiä näitäkin. Eniten nyt huolestutttaa se että ääni on totaalisesti poissa ja huomenna olisi tunnin esitys pidettävänä, aiheena hengitys ja keuhkojen toiminta. Ainakin voin demonstroida limaisten keuhkojen kuuntelua.

Veri interestingiä.

2008-01-30T20:23:00+02:00

Sain tänään postissa Adlibrikseltä tilaamani kirjat, mm. Ultramoderni historia. Kirja osoittautui oivalliseksi knoppitiedon lähteeksi. Nytpä tiedän miten post-it-lappu syntyi ja kuka keksi bikinit. Haaa, tietoa jolla voi vakuuttaa keskustelun lomassa. Tiesittekös muuten että mehujään keksi 11-vuotias Frank Epperson tai että ensimmäinen pysäköintimittari asennettiin Oklahoma Cityyn. Jostain kumman syystä kaikki tällainen vähemmän olennainen tieto kiinnostaa ja tahto jäädä mieleen. Niin, tiedetään, iso pino koulukirjoja odottaa avaamista.